Sauli Ahvenjärvi Henkilökohtaisia kannanottoja ajan ilmiöihin ja tapahtumiin

Suomi-Ruotsi -maaottelusta lasten harrastamiseen

Suomi-Ruotsi -yleisurheilumaaottelut eivät selvästikään enää nostata samanlaisia kansallisia hurmostiloja kuin pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Yleisurheilu on menettänyt asemaansa ja kiinnostavuuttaan, koska suomalaisten olympiatason menestys on jäänyt vaatimattomaksi ja maailmanluokan tähdet puuttuvat. Nuori polvi ei jaksa seurata yleisurheilua samalla tavalla kuin ennen. Tämän päivän sankarit tulevat muualta. Toistuvat doping-uutiset maailmalta ovat tietysti myös syöneet lajin uskottavuutta. Mutta edelleen on totta, että Suomi kuuluu yleisurheiluhistorian suurmaihin. Hyvä Suomi!

Toivoisin, että yleisurheiluseurojen juniorityö elpyisi ja tämän hienon lajin pariin saataisiin lisää uusia tulevaisuuden lupauksia. Yleisurheilussa on jotain, joka istuu suomalaiseen perusluonteeseen. Joukkueurheilussahan me olemme aina alisuorittajia - jääkiekkoa ja viime aikoina lentopalloa lukuunottamatta. Yleisurheilussa kilpailija tekee harjoituksensa ja kilpailusuorituksensa yksin. (Tosin joskus pitemmillä juoksumatkoilla voi tulla kysymykseen jonkinlainen taktikointi ja jopa joukkuepeli.) Meille suomalaisille takametsien jurrikoille tällaiset yksilölajit sopivat.

Niin, toivottavasti yleisurheiluharrastus nuorison parissa elpyy. Idolit merkitsevät paljon, mutta myös koululiikunnalla on tässä tärkeä rooli. Koulujen liikunnanopetuksen resursseja ei missään tapauksessa tulisi enää vähentää, vaan pikemminkin lisätä, jotta liikunnasta kiinnostuneet lapset saataisiin ohjatun ja tavoitteellisen harrastustoimminnan piiriin. Sama pätee myös taideaineisiin. Vaikka vrsinainen lasten ja nuorten ohjaus liikunta- ja kulttuuriharrastusten alueella ei kuulu peruskoululle, koulussa voidaan löytää lahjakkuudet ja sytyttää harrastukseen kipinä. Ja onhan liikunnalla ja taideaineilla todella iso merkitys myös kouluviihtyvyyden kannalta! Ainakin itse muistan, että liikunta, musiikki, piirustus ja käsityöt olivat niitä kaikkein hauskimpia ja odotetuimpia koulutunteja.

Minusta olisi upeaa ja tavoittelemisen arvoista, että jokaisella suomalaisella kouluikäisellä lapsella olisi mahdollisuus osallistua tavoitteellisen harrastustoimintaan. Olen varma, että harrastavista lapsista kasvaa tasapainoisempia aikuisia ja että moni myöhemmän ikäkauden ongelma tulisi voitetuksi, jos lapset saataisiin mukaan ohjattuun harrastustoimintaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

K Veikko

"mahdollisuus osallistua tavoitteellisen harrastustoimintaan"

Itse taas pidän tavoitteellista ja ohjattua toimintaa lapsen kehityksen kannalta haitallisena.

Harrastustoiminnan ja itsensä kehittämisen pitää olla vapaan leikin kaltaista tavoitteetonta ja itseohjautuvaa. Pakottamalla lapset omiin tavoitteisiimme rajoitamme luonnollista ja tasapainoista kehitystä niin, että seurauksia saadaan korjata loppu elämän ajan.

Sami Haapavaara (nimimerkki)

Anteeksi, mitä tarkoitat tavoitteellisella harrastustoiminnalla?

Pikkuisen haiskahtaa amerikkalaiselta 5-vuotiaalta lapsimissiltä.

Käyttäjän sauliahvenjarvi kuva
Sauli Ahvenjärvi

Tarkoitan ohjatulla tavoitteellisella harrastustoiminnalla sellaista lapsen kehitystä tukevaa toimintaa, jota esim. musiikkiopistot, kuvataidekoulut, urheiluseurat ja vaikkapa partiojärjestöt tekevät. En suinkaan olisi pakottamassa jokaista lasta tällaisiin rientoihin - kodit tehkööt asiassa omat ratkaisunsa - mutta näen mahdollisuuden tarjoamisen kaikille lapsille hyväksi tavoitteeksi. Yksi hyvä esimerkki on Rauman Katulähetyksen Unelmista totta -projekti, jossa tarjotaan säännöllistä ohjattua (liikuntapainotteista) harrastustoimintaa syrjäytymisvaarassa oleville lapsille ja nuorille.

Toimituksen poiminnat