Sauli Ahvenjärvi Henkilökohtaisia kannanottoja ajan ilmiöihin ja tapahtumiin

Itsenäisyyspäivän juhlassa Raumalla 2018

Tervehdyspuhe Rauman itsenäisyyspäivän juhlassa 6.12.2018

Hyvät sotiemme veteraanit, arvoisat itsenäisyyspäivän juhlavieraat!

Monet meistä saimme olla tänään itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksessa kauniissa kotikirkossamme. Olen usein kirkossa ollessani miettinyt, että tämä kiviseinäinen kirkko on koonnut Rauman asukkaita sanan kuuloon jo yli 500 vuotta. 500 vuotta on pitkä aika. Jos ajatellaan, että ikäero sukupolvien välillä on keskimäärin 30 vuotta, mahtuu 500 vuoteen noin 17 sukupolvea. Millainen paikka Rauma oli 17 sukupolvea sitten? Millaisia ihmisiä tällä asui? Millaista heidän elämänsä oli? Lyhyesti sanoen, kaikki oli silloin ihan toisin kuin nyt. Rauman Pyhän ristin kirkon vanhat kiviseinät ovat todistaneet valtavan muutoksen ympärillä olevassa maailmassa, ja tuo muutos näyttää vain kiihtyvän ja saavan entistä dramaattisempia muotoja.

Rauman kirkossa soivat tähän aikaan vuodesta tutut kauniit jouluvirret. Tiesittekö, että nykyisen virsikirjan 20:stä jouluvirrestä puolet on sävelletty samaisella 1500-luvulla, jolla Rauman pyhän ristin kirkko rakennettiin. On huikeaa ajatella, että me tämän ajan raumalaiset koemme saman kuin satoja vuosia sitten eläneet esi-isämme ja -äitimme, mennessämme kotikirkkoon, kuullessamme ilosanoman joulun suuresta lahjasta ja yhtyessämme kirkon holveissa kaikuviin jouluvirsien säveliin.

Hyvät kuulijat,

me saamme juhlia tänään Suomen 101-vuotista itsenäisyyttä. 101 vuotta ei ole kovin pitkä aika Rauman historiassa. Mutta se on ollut ihmeiden aikaa. Olemme näinä vuosina muistelleet sitä, miten Suomesta tuli itsenäinen maa. Kuten kirkkoherra Liivola tänään jo saarnassaan totesi, Suomen Itsenäistyminen oli ihme, monen yhteensattuman summa. Kenties vielä suurempi ihme – suoranainen ihmeiden sarja - oli se, että Suomi kykeni säilyttämään itsenäisyytensä kahdessa raskaassa sodassa, jotka jouduimme käymään naapurisuurvaltaa vastaan. Baltian kansat, jotka olivat itsenäistyneet samoihin aikoihin suomalaisten kanssa, joutuivat pakolla liittymään Neuvostoliittoon ja kokemaan ankaria aikoja sodan jälkeisinä vuosikymmeninä.

Tänään me elämme sellaisen ihmeen aikaa, että Suomi on useissa kansainvälisissä vertailuissa arvioitu maailman parhaaksi maaksi elää ja meidät suomalaiset jopa maailman onnellisimmaksi kansaksi. Kyllä meitä suomalaisia on siunattu! Osaammeko olla siitä kiitollisia ja osaammeko käyttää oikein sitä hyvää, mitä olemme saaneet?

Mutta emme me kaikki silti kovin onnellisia ole. Osa kansastamme voi tänään huonosti. Lasten ja nuorten parissa työskentelevät tietävät, että kasvava osa nousevasta polvesta on ongelmissa. Jotain on menossa pieleen. Samaan aikaan ennätyksellisen hyvinvoinnin rinnalla meitä kummastuttaa se ilmiö, ettei näin hyvään maahan haluta lapsia. Nämä yhtä aikaa tapahtuvat asiat panevat miettimään, että onko perhe yhteiskunnan perusyksikkönä tämän päivän Suomessa se heikko lenkki, jota meidän erityisesti pitäisi vahvistaa? Olemmeko harhautuneet lyhytnäköiseen, yksilökeskeiseen, työmarkkinoita ja taloutta korostavaan ulkoisen hyvinvoinnin turvaamiseen perheen kustannuksella ja unohtaneet sen, että lapset ja nuoret ovat maamme tulevaisuus?

Osa ongelmista varmasti johtuu elämän ja yhteiskunnan perusrakenteita koettelevista teknologiaan liittyvistä muutoksista, joita emme vielä osaa hallita. Mikä on esimerkiksi sosiaalisen median sekä totuuden ja valheen välisen rajan hämärtymisen osuus tässä kaikessa? Monia nuoria huolettavat tulevaisuuden uhkat lähtien ilmaston lämpenemisestä, ympäristön saastumisesta ja oman tulevaisuuden epävarmuudesta kovenevien vaatimusten ja kilpailun keskellä. Ikääntyviä taas stressaa ja jopa masentaa nopea muutos toisella tavalla. Monet totutut elämisen perusasiat muuttuvat perusteellisesti tai katoavat kokonaan. Vanhat tutut arjen palvelut korvautuvat digitaalisilla. Nettiä pitäisi oppia käyttämään. Pankistakaan ei saa enää omalta tililtä rahaa ja kaupassa kysellään lähimaksukorttia. Lehdet muuttuvat sähköisiksi, jopa juhlapuheet pidetään tällaisesta iPadista. Moni ikääntynyt kokee muukalaisuutta ja ulkopuolisuutta kiihtyvän muutoksen keskellä.

Hyvät itsenäisyysjuhlan vieraat!

Tahtoisin tänään meitä 101-vuotiasta Suomea juhlivia muistuttaa siitä, että muutoksen ja epävarmuuden keskellä on asioita, jotka pysyvät. Rauman Pyhän ristin kirkko ja tutut jouluvirret puhuvat meille siitä. Muutoksessa on toki oltava aktiivisesti mukana, koska muutos on aina mahdollisuus. Suomi on hyvän koulutusjärjestelmän ja vakaan yhteiskunnan ansiosta monessa asiassa edelläkävijämaa ja siitä voimme myös olla ylpeitä ja kiitollisia. Mutta muutoksen keskellä on nähtävä se, mikä on pysyvää ja arvokasta, ja pidettävä siitä kiinni. On myös tunnistettava sellaiset muutosvoimat ja taisteltava niitä vastaan, jotka yrittävät johtaa harhaan ja tuhota sitä arvopohjaa, jolle tätä onnellista, maailman parasta maata ja rakasta kotikaupunkiamme on menneiden sukupolvien aikana rakennettu.

Kun muistamme muuttuvassa maailmassa rakentaa lujalle perustukselle ja kun valitsemme kestävimmät rakennusaineet, kuten Fransiskaanimunkit tekivät Raumalla 500-vuotta sitten, meidän käy hyvin, niin yksilöinä kuin kansakuntanakin!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat