*

Sauli Ahvenjärvi Henkilökohtaisia kannanottoja ajan ilmiöihin ja tapahtumiin

Mikan uusi auto (scifi)

Mikalla oli autokuume. Kaverit olivat vitsailleet, että kyllä se helpottaa, kun painelee kuumeista otsaa laihalla lompakolla. Mika oli kyllä tätäkin yrittänyt, mutta pankki tarjosi niin edullista autolainaa, että uuden kulkupelin hankinta ei tuntunut olevan rahasta kiinni. Ja kaiken lisäksi uusien sähköautojen hinnat olivat taas laskeneet. Vielä pari viikkoa sitten Mika oli ajellut tyytyväisenä kymmenen vuotta vanhalla bensakäyttöisellä autollaan, mutta yhtäkkiä hän oli tajunnut, että on lähestulkoon viimeinen järkevä hetki hankkiutua siitä eroon ja ostaa uusi. Mikalla oli vahva aavistus, että jokin isompi remontti oli kohta tulossa. Ja kesärenkaatkin alkoivat olla vaihtokunnossa. Kojelaudasta oli myös alkanut kuulua omituista rapinaa. Mika onnitteli itseään siitä, että oli ajoissa hoksannut asian. Nyt oli juuri oikea hetki auton vaihtoon.

Erityiseksi tämän autokuumeen teki se, että Mika oli päättänyt ryhtyä sähköauton omistajaksi. Sen verran Mikakin on kiinnostunut ilmaston lämpenemisen pysäyttämisestä, että päästötön sähköauto tuntui oikealta vaihtoehdolta. Ja olihan sähköauto muutenkin tämän päivän trendi: hiljainen, luotettava, käyttökustannuksiltaan edullinen - ja kiihtyi kuulemma kuin raketti. Mika ei halunnut myöntää itselleen, että painavin syy sähköautoon päätymiselle löytyi kuitenkin tunnepuolelta. Futuristisesti muotoillut sähköautot miellyttivät erityisellä tavalla Mikan silmää! Varsinkin eurooppalaisten valmistajien sähköautot olivat todella trendikkäitä. Jokainen arvonsa tunteva autonvalmistaja halusi satsata vetävän näköiseen ja ominaisuuksiltaan houkuttelevaan sähköautomallistoon. Automerkkien välisen kilpailun painopiste oli nyt selvästi sähköautoissa.

Vanhempi sukulaismies oli Mikan autokuumeesta kuultuaan suositellut katselemaan pari - kolme vuotta vanhoja käytettyjä autoja. Kalleimmat kilometrit oli hänen mielestään niissä ajettu ja hinta huomattavasti uutta autoa halvempi. No joo, ne olivat setämiehen puheita. Mika oli jo havainnut, että tuo ajattelu ei enää toiminut. Autojen tekniset ominaisuudet kehittyivät niin nopeasti, että jo muutaman vuoden ikäinen auto tuntui auttamattoman vanhanaikaiselta. Vähän niin kuin älypuhelimet kymmenen vuotta aikaisemmin.

Autokaupat syntyivät helposti. Myyjä oli reilun tuntuinen, kuten ne aina ovat. Tosin hyvitys Mikan vanhasta autosta oli kehnompi kuin Mika oli toivonut ja olettanut. Myyjä valitteli, että bensakäyttöiset autot ovat käytettyinä nykyään hankalia myytäviä, kun niin monet haluavat ajaa sähköautolla.  Ja hyvitystä alensi sekin, että vaihtoauton renkaat olivat lopussa. Ikääkin autolla oli jo sen verran, että joku isompi remontti saattoi pian olla tulossa. Siinäpä tarkkanäköinen myyjä, ihmetteli Mika. Automyyjän osuva analyysi herätti Mikassa luottamusta. Hänen ei tullut mieleenkään epäillä myyjän puheita juuri sen automallin erinomaisesta ajettavuudesta ja uskomattomasta luotettavuudesta, johon hänen uteliaisuutensa liikkeessä kohdistui. Ja miksi olisi epäillyt, olihan se väritykseltään ja muodoiltaan liikkeen kaunein auto.

Myyjä oli todennut, että lähes kaikki autonostajat halusivat nykyään sähköauton. Painava syy oli tietysti sähköautojen hinta. Nykyään autot myytiin ilman akkua, mikä kevensi auton hankintahintaa. Autoissa käytettävät akut olivat akkufirman omaisuutta. Sähköauton hankintahintaan vaikutti myös verotus, jolla valtiovalta edisti sähköautojen yleistymistä. Tai pikemminkin bensaa ja dieseliä käyttävien autojen häviämistä liikenteestä. Tämä oli poliitikoille tärkeä juttu, sillä Suomi oli vaikeuksissa EU-maiden kesken sovittujen päästövähennysten saavuttamisen kanssa.

Pitkään sähköautojen yleistymisen esteenä oli ollut yleinen epäily akkujen toimivuutta ja kestävyyttä kohtaan sekä auton hinta suhteutettuna auton rajalliseen toimintasäteeseen ja akkujen pitkähköön latausaikaan. Taajama-ajossa ei ollut ongelmia, mutta kukapa nyt hankkisi auton pelkkiä lähimatkoja varten! Varsinkin pitkien etäisyyksien ja kylmien talvien Suomessa. Pakkassäällähän sähköauton toimintasäde lyheni entisestään. Polttomoottoriauto tai teknisesti monimutkainen hybridi oli ollut pidemmillä matkoilla käyttäjän näkökulmasta niin ylivoimainen, että joitakin sähköautofriikkejä ja varakkaita idealisteja lukuun ottamatta harvat olivat halukkaita investoimaan täyssähköautoon. Mutta tämä asetelma oli kääntynyt päälaelleen siinä vaiheessa, kun markkinoille tulivat vaihtoakkuihin perustuvat sähköautot.

Paperien kirjoittamisen jälkeen myyjä luovutti Mikalle auton avainkortin ja toivotti hyvää matkaa. Mika istuutui tuliterän autonsa rattiin ja sompaili tyytyväisenä ulos autoliikkeen portista. Yönsininen täyssähköauto liikkui lähes äänettömästi ja kiihtyi entiseen bensamoottoripeliin verrattuna maukkaasti. Musiikin ystävänä Mika arveli, että näin hiljaisessa autossa hän saattaisi hyvinkin pystyä kuuntelemaan myös klassista musiikkia. Äänentoistojärjestelmään olikin selvästi panostettu. Mika hengitti syvään ja hymyili maireasti uudelta tuoksuvassa autossaan. Hänen mieltään lämmitti ajatus Lauran reaktioista, kun tämä illalla näkisi Mikan uuden auton.

Aikansa kurvailtuaan Mika päätti käydä testaamassa auton tankkaamista. Varsinaisesti kyse ei ollut tankkaamisesta, vaan akun vaihdosta. Itse asiassa sähköautojen yleistyminen oli alkanut kahden yksinkertaisen asian oivaltamisesta. Ensinnäkin oli vihdoin myönnetty, että sähköauton tankkaus on käyttäjän näkökulmasta järkevämpää hoitaa vaihtamalla akku kuin lataamalla se. Ja toiseksi oli hoksattu, ettei auton omistajan tarvitse omistaa akkua. Päinvastoin, akkujen omistaminen, niiden kapasiteetin hallinta, lataukseen tarvittavan sähköenergian tuottaminen sekä vaihtopalveluy avasivat tähän erikoistuneille firmoille volyymiin perustuvia valtavia bisnesmahdollisuuksia. Vaihtoakkujärjestelmä ratkaisi kertaheitolla jokseenkin kaikki sähköautojen akkuihin liittyvät ongelmat.

Miehittämättömät akkuasemat olivat yleistyneet vauhdilla ja niitä oli jo kaikkialla pääteiden varsilla ja taajamissa. Mika ajoi läheisen akkuaseman vapaana olevalle vaihtopisteelle. Kuului lyhyt äänimerkki ja pari vaimeaa naksahdusta. Sitten Mika tunsi auton heilahtavan kevyesti, kun robotti poisti akkukasetin ja asensi tilalle uuden, täyteen ladatun kasetin. Jälleen pari naksahdusta ja äänimerkki, minkä jälkeen operaatio oli ohi. Aikaa oli kulunut muutamia kymmeniä sekunteja. Näppärää, ajatteli Mika ja jatkoi äänetöntä autoiluaan täyteen ladatulla akulla.

Akunvaihdon yhteydessä vaihtoasema oli suorittanut Mikan autolle myös joitakin teknisiä tarkistuksia. Asema tunsi rekisterinumeroon ja auton mallikohtaiseen dataan perustuen Mikan auton ominaisuudet, oli langattomasti yhteydessä auton ohjausjärjestelmään ja teki akkua vaihdettaessa lukuisia tarkistuksia. Valot, lukot, turvalaitteet, auton sähköjärjestelmä ja ohjaustietokoneen perustoiminnot testattiin silmänräpäyksessä. Lasermittaus selvitti hetkessä myös auton pyörien suuntauksen ja renkaiden kunnon. Mikalla ei ollut mitään tällaista liikenneturvallisuutta edistävää palvelua vastaan - päinvastoin. Asemalta poistuessaan Mika sai autonsa näytölle yhteenvedon käynnistään akkuasemalla. Raportista näkyi mm. irrotetun akun energiamäärä, tilalle vaihdetun akun energiamäärä, vaihdon aikana suoritettujen tarkistusten tulokset sekä akunvaihdon kustannukset. Laskutus tapahtui kerran kuussa Mikan tililtä.

Mikan mielestä oli mainio juttu, että akun voi käydä vaihtamassa milloin tahansa, myös osittain täytenä. Laskutus perustui aina akkujen todelliseen, mitattuun energiamäärään. Energian hinnan päälle lisättiin vaihtomaksu, joka sisälsi akun vaihdon kustannukset ja akkufirman muita kuluja, joita olivat mm. akkujen pääomakulut, akkuasemien ylläpitokustannukset, henkilöstökulut jne. Vaihtoasemille oli ilmestynyt myös erilaisia lisäpalveluja, joilla ne kilpailivat keskenään – pientä lisäkorvausta vastaan tietenkin. Sähköauton kilometriä kohden lasketut käyttökustannukset olivat samaa luokkaa kuin vanhan bensamoottoriauton polttoainekulut. Sähköautojen suosio ei perustunutkaan erityisen alhaisiin käyttökustannuksiin vaan auton hankintahintaan, mukavuuteen, turvallisuuteen, nopeasti kehittyviin lisäpalveluihin ja tietysti ympäristöystävällisyyteen.

Vaihtoakkujen käyttö ja akunvaihtopalvelut olivat lähteneet kehittymään sen jälkeen kun muutamat autonvalmistajat, eräät isot akkujen valmistajat ja yksi monikansallinen automaatio- ja robotiikka-alan konserni olivat tehneet sopimuksen käytettävästä akkustandardista. Standardi määritteli muutamalle akkuvaihtoehdolle sen fyysiset ominaisuudet, massan, keskeiset sähköiset ominaisuudet ja sen vaihtamiseen liittyvät mekaaniset yksityiskohdat. Standardi ei kuitenkaan määritellyt akun toteutustekniikkaa eikä kapasiteettia. Tämä jätti akkufirmoille tilaa kehittää uusia, entistä suorituskykyisempiä ja halvempia tai muulla tavalla parempia akkutekniikoita.

Haaste vaihtoakkujärjestelmän standardoinnissa oli ollut akun kiinnitykseen liittyvä mekaniikka ja sen kestävyys. Asia oli ratkaistu niin, että vaihdossa kuluvat osat autossa ja akussa olivat vaihdettavia. Akku ja auto pitivät lukua siitä, montako vaihtoa niille oli suoritettu edellisen kiinnitysmekaniikan huollon jälkeen. Kun vaihtojen lukumäärä tuli täyteen, robotti uusi akunvaihdon yhteydessä muutamassa hetkessä autoon myös akun kiinnitysmekaniikan kuluvat osat. Uusiminen tapahtui hyvissä ajoin ennen kuin järjestelmään ehti tulla toimintahäiriöitä. Käyttäjän ei tarvinnut huolehtia asiasta millään tavalla. Akkujen osalta kiinnitysmekanismin huolto tapahtui akkuaseman toimesta osana normaalia akkujen kunnossapitoa.

Auton akun pystyi myös lataamaan itse. Akun elektroniikka piti kuitenkin huolen siitä, että akkufirma sai provisionsa myös siinä tapauksessa, että akku latautui jossain muualla kuin vaihtoasemalla. Akkufirmalla oli omaa sähköntuotantokapasiteettia sekä sähköenergian hankinta- ja myyntisopimuksia energiayhtiöiden kanssa. Ne liittyivät sähköautojen akkujen lataamiseen, tapahtuipa se missä tahansa. Mikan auton energiakustannukset eivät millään tavalla vaikuttaneen Mikan normaaliin sähkölaskuun, vaikka hän silloin tällöin olisi ladannut autonsa akun kotona.

Akuissa oli muitakin älykkäitä tarkistuksia ja suojauksia, joilla esimerkiksi varmistettiin, ettei  vaihtoakku joutunut vääriin käsiin. Mikan autossa oli myös pienempi kiinteästi asennettu ladattava akku, jolla pystyi ajamaan lyhyitä matkoja. Tämä vara-akku oli siltä varalta, että pääakusta jostain syystä loppuisi virta. Kaiken kaikkiaan Mikan ei tarvinnut kantaa huolta autonsa akusta. Hän ja miljoonat muut sähköautoilijat pitivät erityisen hyvänä järjestelynä sitä, ettei auton ajoakun omistaminen ollut tarpeen. Se alensi auton hankinta- ja ylläpitokustannuksia. Loppujen lopuksi älykäs sähköauto oli mekaniikaltaan yksinkertainen kokonaisuus, jossa oli paljon vähemmän huoltoa vaativia kohtia kuin vanhassa polttomoottoriautossa.

Autonvalmistajien näkökulmasta akkujen koon, painon ja muodon vakiointi oli aluksi nähty jonkinlaisena rajoitteena, mutta koska standardi sisälsi useita erikokoisia ja -muotoisia akkuja, joita voitiin asentaa eri asentoihin ja yhdistellä erilaisiksi kokonaisuuksiksi, valmistajilla oli käytännössä lähes rajattomat mahdollisuudet erilaisten automallien suunnitteluun. Sitä paitsi mikään ei estänyt täydentämästä standardia uusilla akkumalleilla, jos uuden mallin taakse löytyi tarpeeksi suuri valmistaja- ja käyttäjäkunta. Joitakin erikoismallisia akkuja ei ollutkaan saatavilla kaikilla akkuasemilla, mutta tämä ei ollut mikään käytännön ongelma. Autoilijat saattoivat koska tahansa tarkistaa lähistöllä olevien akkuasemien tilanteen ja useimmissa automalleissa oli reaaliaikainen seuranta kyseiseen autoon sopivien akkujen saatavuudesta lähimmiltä akkuasemilta. Tällainen seurantajärjestelmä eliminoi ”eioon” myynnin ja osaltaan vähensi akkuasemien tarvetta pitää varastossa ylisuuria määriä erimallisia täyteen ladattuja akkuja.

Akkujen standardoinnin yksi myönteinen seuraus oli standardoitujen autoakkujen valmistusmäärien huikea kasvu ja sen aiheuttama akkujen yksikköhintojen aleneminen. Akkujen valmistusmäärät olivat kasvaneet valtaviksi. Autoissa käytettäviä vaihtoakkuja tuotettiin liki sata miljoonia kappaletta vuodessa ja rahassa mitattuna vaihtoakkujen tuotanto ja akkujen vaihtopalvelu olivat nousseet maailman suurimpien liiketoimintasektoreiden joukkoon.

Akkujen vaihtopalveluiden yhteyteen oli kehittynyt myös muuta merkittävää sähköbisnestä. Mika oli kuullut, että isot akunvaihtoasemia pyörittävät kansainväliset yhtiöt tekivät huomattavan osan tuloksestaan tarjoamalla säätövoimaa tuuli- ja aurinkovoimaloilla tuotetulle sähkölle. Toisin sanoen vaihtoakkufirmojen omistamat miljoonat akut toimivat sähkövarastoina, joihin ladattiin halpaa sähköä tuotannon huippuaikoina ja purettiin ylimääräistä energiaa silloin, kun sähkön kysyntä ja hinta olivat korkealla. Tämä sähköenergian pumppaaminen verkosta akkuihin ja takaisin verkkoon oli lähes yhtä tärkeä osa bisnestä kuin autojen akunvaihtopalvelut konsanaan. Mikan mielestä tämä oli hyvä asia, sillä kilpailun ansioista vaihtoakkufirmojen harjoittama sähkökauppa koitui myös sähköautoilijoiden hyödyksi. Ja mahdollistihan se osaltaan hajautetun sähköntuotannon uusiutuvilla energialähteillä ilman, että esimerkiksi Suomeen tarvitsi ostaa kallista säätövoimaa ulkomailta tai tuottaa sitä voimalaitoksissa saastuttavilla polttoaineilla.

Kaiken kaikkiaan autotekniikan ja auton käyttövoiman ympärillä tapahtunut muutos vaihtoakkuihin siirtymisen seurauksena oli ollut vaikutuksiltaan niin laaja, että se oli yllättänyt lähes kaikki. Autojen käyttäjät olivat hyvillään siitä, että sähköauton toimintasäde oli käytännössä rajaton ja että sähköauton omistamisen ja käytön kustannukset olivat laskeneet. Kärsimään joutuivat tietysti ne, joiden toimeentulo tavalla tai toisella nojasi polttomoottorikäyttöisiin ajoneuvoihin. Mutta vastaavasti tilalle oli tullut uusia palveluja ja paljon uusia työpaikkoja. Akkujen vaihtoasemat, joilla autot piipahtelivat jo useammin kuin polttomoottoriaikaan autot bensa-asemilla, olivat vetäneet luokseen monenlaisia pikapalvelujen tuottajia. Akkuasemilla oli drive-in tyyppisiä kahviloita, kioskeja ja pikaruokaloita. Myös media ja mainostajat olivat huomanneet, että akkuasemilla poikkeilevat autoilijat olivat kohderyhmä, joka oli helposti tavoitettavissa info- ja mainostauluilla pakollisten pysähdysten aikana. Miehittämättömien robottiasemien kehittäminen, rakentaminen ja kunnossapito sekä akkuihin liittyvä logistiikka työllistivät myös tuhansia. Lisäksi oli ilmaantunut monia muita autojen vaihtoakkustandardiin perustuvia tuotteita ja palveluja, jotka tarjosivat työtä tuhansille. Myös koulutussektorilla uusi vaihtoakkutalous näkyi ja tuntui. 

Mika oli kaikin puolin tyytyväinen uuteen autoonsa. Illan tultua hän lipui sinisellä sähköautollaan Lauran asunnon luo. Hän ei pysäköinyt aivan talon eteen, vaikka näki siinä tyhjän ruudun. Hän halusi yllättää. Mika soitti ovikelloa ja kysyi, kävisikö Lauralle pieni iltapala naapurikaupungin kehutussa kalaravintolassa. Hetken vastusteltuaan Laura suostui, mutta ihmetteli, miksi piti lähteä niin kauas. Olihan tässä lähellä aivan kelvollinen pizzeria ja pari grilliäkin!

Lauran ihmetys muuttui ihastukseksi, kun hän näki Mikan uuden auton. Wau, onko tämä sinun? Kyllä vain, sanoi Mika ja avasi Lauralle oven. Peremmälle - saanko tarjota neidille kyydin? Mika istui ratin taakse, painoi kaasua ja auto lähti matkaan pehmeästi ja äänettömästi, Mozartin 40. sinfonian soidessa hiljaa kaiuttimista. Siitä tuli unelmien ilta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Mutta kun se autoteollisuus ja autoliikkeet haluavat sen saman rahan kuin nytkin, mitä tuottaa nykyisenmallinen auto. Sähköautossa huoltoarve vähenee huomattavasti. Sähkömoottori kestää enemmän ja on mekaanisesti yksinertaisempi. Eli miten se kuluttajalle koituva säästö siirretään autoteollisuudelle?

Akut on siinä käteviä. Eli lisää hintaa akkuihin ja niiden vaihtoihin. Autobisneksessä varaosa- ja huoltobisnes on iso ja tärkeä bisnes autonvalmistajille. Akkusysteemi standardisoituu ja se myydään asiakkaalle helppona hommana, ei tarvitse välittää. Sähköautoihin tulee todennäköisesti jopa kielto, ettei valmistaja vastaa, jos joku menee ronkkimaan akkulaitteistoa. Näin kätevästi saadaan akkubisnes kokonaan valmistajille ja siitä samat rahat, kuin polttomoottoriautobisneksen hiipuessa menetetään.

Liikkuminen sähköautolla tulee yhtä kalliiksi kuin perinteisillä autoilla, koska siinäkin sama raha mikä veroina kerätään, täytyy saada valtiolle. Se sitten tehdään toisella tavalla. Eli vaihtoehtona on paikannukseen perustuvat maksut.

Älkää uskoko vaan sellaiseen, että nyt pääsemme liikkumaan edullisesti ja autoista ja etenkin niiden käyttämisestä tulee edullista.

Toimituksen poiminnat