*

Sauli Ahvenjärvi Henkilökohtaisia kannanottoja ajan ilmiöihin ja tapahtumiin

Vainojen uhrien muistopäivän puhe

(Vainojen uhrien muistopäivän juhlapuhe Porissa 27.1.2015 - hieman tiivistettynä)

 

Hyvät kuulijat,

1930- ja 40 -luvuilla tapahtui Euroopassa kauheita asioita. Toinen maailmansota itsessään oli jo hirveä onnettomuus, mutta kaikkien hirveyksien huipentumana maailmalle paljastui 70 vuotta sitten vuosikausia käynnissä ollut systemaattinen juutalaisten joukkotuhoaminen. Kävi ilmi, että jopa kuusi miljoonaa juutalaista oli surmattu natsien tuhoamisleireillä eri puolilla Eurooppaa. Lisäksi suuri joukko muita tavoitteeksi asetetulle puhdasrotuiselle eliittiyhteiskunnalle eri syistä rasitteeksi katsottuja ihmisiä.
 
Näiden asioiden käsittäminen ei ole helppoa. Kun onnettomuus on kyllin iso, se ikään kuin siirtyy meidän käsityskykymme ulottumattomiin. Ilmiö on samanlainen kuin keskusteltaessa kunnanvaltuustossa budjetista. Niin kauan kun  rahamäärät ovat tuhansia tai kymmeniä tuhansia euroja, on kaikilla tuon kokoisesta rahamäärästä omakohtainen kokemus ja sen perusteella kyky ottaa asiaan kantaa. Mutta kun rahasummat kasvavat miljooniin tai kymmeniin miljooniin, keskusteluun osallistujia on paljon vähemmän. Tonni on tavalliselle palkansaajalle paljon rahaa, mutta miljoona on vain numero. Miljardista nyt puhumattakaan. Kuuden miljoonan ihmisen kansanmurha on kauhea asia, mutta tunteen tasolla se ei kosketa.
 
Muutama vuosi sitten minulla oli tilaisuus tutustua Prahan juutalaisen yhteisön kohtaloon Prahan juutalaiskorttelin synagoogiin pystytetyn näyttelyn välityksellä. Prahassa asui parhaimmillaan noin 100 000 juutalaista ja jossain vaiheessa jopa neljäsosa kaupungin väestöstä oli juutalaisia. Tuossa näyttelyssä on paljon kuvia ja esineistöä, jotka kertovat yksittäisten ihmisten ja perheiden jokapäiväisestä elämästä. On valokuvia, lasten piirustuksia, lehtileikkeitä, erilaisia esineitä, myös vireästä kulttuuritoiminnasta kertovia konserttimainoksia ja niin edelleen. Oli helppo kuvitella, millaista noiden ihmisten ja perheiden elämä iloineen ja suruineen oli Prahassa ollut. Kunnes sitten kaikki alkoi mennä huonoon suuntaan. Juutalaisvainojen alettua Prahan juutalaiset sullottiin ghettoon, jossa pienellä alueella asui 50 000 ihmistä. Myöhemmin alkoivat kuljetukset työleireihin ja edelleen tuhoamisleireihin. 

Yksittäisten ihmisten ja perheiden kauhea kohtalo hahmottuu vähitellen. Näyttelyvieras kulkee Prahan juutalaisten kärsimystien synagogasta toiseen. Viimeisenä on Pinkas Synagoga, jonka seinille on kirjoitettu natsien vainoissa menehtyneiden nimiä. Seinillä on 80 000 ihmisen nimet. Näky on pysäyttävä. Samoja perheitä ja sukunimiä, joihin oli tutustunut näyttelyn aiemmissa osissa. Katastrofin mittasuhteet alkavat hahmottua yksittäisten ihmisten ja perheiden kohtaloiden kautta. Ja tässä on vain murto-osa Euroopan juutalaisia kohdanneesta onnettomuudesta! Järkytyksen ja surun tunteiden keskeltä nousee ensin suuri hämmennys ja hämmästys ja sen jälkeen monia kysymyksiä: Miten tämä on mahdollista? Miksi näin kävi? Miten tällaista on voinut tapahtua keskellä sivistynyttä, demokraattista Eurooppaa vain muutama vuosikymmen sitten!
 
Luin vuosia sitten psykologian erään suurmiehen, Viktor Franklin muistelmat omilta keskitysleirivuosiltaan. Frankl oli juutalainen kahden tieteenalan tohtori, joka toimi ennen maailmansotaa Wienin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa psykiatrian ja neurologian professorina. Natsi-Saksan vallattua Itävallan Frankl joutui keskitysleirille. Kuin ihmeen kautta hän selvisi hengissä oltuaan mm. Auschwitzin ja Dachaun leireillä. Vapautumisensa jälkeen hän julkaisi useita kirjoja, joista ensimmäinen keskitysleirikokemusten kuvaus perustuu leireillä raapustettuihin muistilappuihin. Suomeksikin Franklilta on julkaistu kymmenkunta kirjaa. Frankl oli kuollessaan 29 yliopiston kunniatohtori.
 
Itselleni on jäänyt mieleen eräs Viktor Franklin ajatus. Hän esitti kysmyksen, ovatko saksalaiset jollain tavalla erityinen kansa, kun se pystyi toteuttamaan tällaisen kansanmurhan ja toimeenpanemaan käytännön tasolla puhdistusoperaation vaatimat julmuudet. Psykologina hän tuntee ihmisluonnon ja tulee siihen tulokseen, että mitään tällaista saksalaista erityisominaisuutta ei ollut eikä sellaista tarvittu. Jokaisessa kansassa on riittävä määrä ihmisyksilöitä, joilla on kyky tehdä toiselle ihmiselle samanlaisia tekoja kuin saksalaiset ja heidän värväämänsä apurit tekivät keskitysleireillä. Samaan tulokseen ovat tulleet, tosin hieman toisin asetetun kysymyksen kautta, ne psykologit, jotka tutkivat psykopaatteja. Joidenkin arvioiden mukaan psykopaatteja - tai nykytermein ilmaistuna narsistista persoonallisuushäiriötä potevia ihmisiä - on keskuudessamme vähintään prosentti, ehkä jopa kaksi. Esimerkiksi näille ihmisille ei ole tunteiden tasolla temppu eikä mikään ottaa henki pois toiselta ihmiseltä.
 
Kysymys siitä, miksi pahuus pääsi irti toisen maailmansodan alla, on edelleen ajankohtainen ja tärkeä. Se on tärkeä edellä minitusta syystä ja siksi, että ihminen ei muutu. Meillä on edelleen kaikki eväät samanlaisiin hirmutekoihin. Niin sanottu sivistys ei tätä ominaisuutta ihmisestä valitettavasti poista. Kyky pahaan asuu syvällä meissä ihmisissä. Tarvitaan vain olosuhteet, joissa kieroutunut ihmiskäsitys, valheellinen maailmankuva, vallanhimo ja jokin pimeä ideologia alkavat ohjata asioita sellaiseen suuntaan, jossa joku ryhmä joutuu vainotuksi. Näin voi käydä missä tahansa tänäkin päivänä - ja on käynytkin. Näitä kehityskulkuja vastaan on taisteltava kaikin keinoin! Natsit onnistuivat laajamittaisessa juutalaisten tuohoamisessaan siksi, että liian monet eivät tajunneet, mitä oli tapahtumassa ja siksi, että liian monet niistä, jotka tajusivat, olivat vaiti.
 
Me olemme tottuneet ajattelemaan, että historiasta on otettu opiksi eikä tuollainen voi koskaan toistua. Juutalaisten vaino on taakse jäänyttä historiaa. Mutta viime viikkojen tapahtumat mm. Ranskassa ja myös Unkarissa osoittavat, että antisemitismi ei ole valitettavasti Euroopasta kuollut. Ideologia juutalaisten vihaamisen takana on tänä päivänä pääosin toinen kuin 30-luvulla. Lukuunottamatta tiettyjä uusnatsi- ja äärioikeistolaisryhmiä, joita yhä esiintyy ja jotka ratsastavat vanhoilla juutalaisvastaisilla aatteilla, tämän päivän antisemitismin tavallisin syy on Lähi-idän tilanteessa. Sen toteuttajina ovat ääri-islamistiset terroristijärjestöt, jotka ovat ottaneet maalitaulukseen Israelilaisten lisäksi myös muualla Euroopassa asuvat juutalaiset. Tämä ilmiö ei ole mikään pikkujuttu.
 
Suomessa tilanne on toistaiseksi pysynyt rauhallisena. Mutta meidänkin on syytä suhtautua tällaiseen kehitykseen ympärillämme vakavasti. Viime viikolla kävimme eduskunnan kyselytunnilla aloitteestani keskustelun aiheesta. Vastauksessaan esittämiini kysymyksiin ulkoministeri Tuomioja totesi mielestäni aivan oikein, että tämä ilmiö on otettava täydellä vakavuudella ja Suomen on tuettava kansainvälisillä foorumeilla kaikin keinoin pyrkimyksiä kahlita ääri-islamilaisen terrorismin toimintamahdollisuuksia Euroopassa, etenkin juutalaista kansanosaa vastaan. Eduskunnan keskustelussa nousi esille myös kysymys Suomen juutalaisen yhteisön suojelun vahvistamisesta valtion varoin. Mm. Ruotsissa valtio on kohdentanut erityistoimia ja -varoja juutalaisyhteisön turvallisuuden varmistamiseen. Mielestäni Suomi voisi seurata Ruotsin esimerkkiä tässä asiassa. Mieluummin hieman liian aikaisin kuin liian myöhään.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta, jonka jäsen olen, käsitteli äskettäin valtioneuvoston eduskunnalle antamaa ihmisoikeusselontekoa. Tässä yhteydessä kiinnitettiin huomiota eri uskontokuntien välisiin suhteisiin ja uskonnonvapauden periaatteiden toteutumiseen Suomessa ja Euroopassa. Valiokunnan otti samalla kantaa niin sanottuun vihapuheeseen, joka on internetin käytön lisääntymisen myötä valitettavan yleiseksi käynyt ilmiö. Vihapuheen vastainen toiminta on tärkeää, sillä loppujen lopuksi toisen ihmisen vihaamisessa ja tuon vihan ilmaisemisessa on vainoamisen siemen. Muistammehan, kuinka Jeesus vuorisaarnassa opettaa, että 

"Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen."

Perustuslakivaliokunta kirjasi ihmisoikeusselonteosta viime viikolla antamaansa lausuntoon mm. nämä sanat:

"Valiokunta pitää tärkeinä sanan- ja mielipiteenvapauteen sekä vihapuheen ehkäisemiseen liittyviä kehittämislinjauksia. Valiokunta kiinnittää huomiota myös uskonnonvapauden merkitykseen ja painottaa uskonnonvapauteen liittyvää velvollisuutta kunnioittaa toinen toistensa vakaumuksia. Samalla valiokunta kiinnittää huomiota tarpeeseen määritellä tarkemmin, mitä vihapuheella tarkoitetaan. Valiokunta viittaa esimerkiksi Euroopan neuvoston ministerikomitean ehdotukseen, jonka mukaan vihapuheella tarkoitetaan sellaista ilmaisua, jolla levitetään, ylläpidetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista suvaitsemattomuuteen perustuvaa vihaa." 

Juutalaisten ja eräiden muiden vähemmistöryhmien, mm. romanien ja vammaisten, vainon taustalta toisen maailmansodan aikana on löydettävissä monenlaisia uskonnollisia, poliittisia, ideologisia, opillisia ja kansallissosialistien valtapyrkimyksiin liittyviä syitä. On kenties hämmentävää havaita, että meillä protestanttisilla kristityilläkin on oma osuutemme tässä kehityskulussa. Nimittäin jopa uskonpuhdistajamme Martti Luther hairahtui vanhoilla päivillään esittämään juutalaisista kauhistuttavalta kuulostavia arvioita. Tämäkin on syytä pitää mielessä. Auschwitzin ja Birkenaun perustukset ovat pelottavan syvällä! Toki oli niitäkin suoraselkäisiä teologeja ja kristittyjä, jotka loppuun asti vastustivat natsien toimia. Heistä tässä yhteydessä haluan mainita Dietrich Bohnhoefferin, suomalaisen virsikirjan virren 600 "Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan" sanoittajan. Bohnhoeffer oli Saksan merkittävin 1900-luvun teologi. Hänet SS-oikeus tuomitsi Hitlerin käskystä kuolemaan Flossenburgin keskitysleirillä. Tuomio pantiin täytäntöön aamunkoitteessa 9. huhtikuuta 1945, vain kuukausi ennen Saksan ehdotonta antautumista.

Hyvät kuulijat,

Vaikka 70 vuotta sitten tapahtuneille kauheuksille on löydettävissä monia selviä syitä, me jäämme tänään vaille perimmäistä vastusta siihen, miksi juutalaisille kävi niin kuin kävi. Joka tapauksessa me saamme tänään siunata juutalaisia lähimmäisiämme niin täällä Suomessa kuin muuallakin Euroopassa ja Israelissa. Sellainen onnettomuus, jota tänään muistelemme, ei saa enää koskaan toistua! Juutalaisten turvallisuudesta on huolehdittava, olipa kyse sitten Suomen tai Euroopan kansalaisista tai Lähi-Idän juutalaisten mahdollisuudesta asua turvassa omassa kotimaassaan. 
 
Vielä aivan lopuksi haluan muistuttaa siitä, että meidän velvollisuutemme on kertoa uudestaan ja uudestaan siitä, mitä Euroopassa 70 vuotta sitten tapahtui. Ja avoimesti kertoa myös siitä, mikä oli se kehityskulku, joka johti noihin tapahtumiin. Jokaisen uuden sukupolven on ymmärrettävä, mitä voi tapahtua, kun pahuus pääsee irti. Ja se, että pahuuden siemen asuu syntiinlankeemuksen takia jokaisessa ihmisessä, myös sinussa ja minussa. On tärkeää, että me vietämme vuosittain vainojen uhrien muistojuhlaa. Vain tuntemalla myös historian synkimmät ajat ja tapahtumat me ymmärrämme oikein ihmisen pahuuutta ja osaamme ajoissa puuttua vääräänsuuntaisiin kehityskulkuihin ja estää samanlaisten onnettomuuksien toistumisen, jota tänään olemme muistelemassa.
 
Vai pystymmekö niitä sittenkään estämään? Onko niin, että jos jossain kansakunnan johtoon nousee henkilö, jolle valta on enemmän kuin mikään muu ja joka on valmis uhraamaan vaikka omat perheenjäsenensä, ystävänsä ja oman kansansa omien valtapyyteidensä toteuttamiseksi, sama voi toistua. Onko historian kulku sittenkään ihmisen käsissä? Politiikkaa aitiopaikalta eduskunnassa katselleena minulle on tullut valitettavasti sellainen kuva, että paljon enemmän me ihmiset kuvittelemme voivamme hallita, kuin mihin loppujen lopuksi mahdollisuutemme riittävät. Kaikkivaltias Jumala, jonka kädessä ovat kansojen kohtalot, varjelkoon meitä levottoman ja turvattoman maailman keskellä! Me tarvitsemme Hänen armoaan ja anteeksiantamustaan, että pystyisimme elämään sovussa, omia perheenjäseniämme, työtovereitamme, maanmiehiämme, maahanmuuttajia, kaukaisia lähimmäisiämme ja jopa vihamiehiämme rakastaen. 
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Psykopatia ja narsistinen persoonallisuushäiriö ovat kaksi ihan eri asiaa.

Psykopatia ei varsinaisesti ole sairaus, vaan ominaisuus.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Niin on paljon avoimia kysymyksiä, mm miksi meidät saadaan tottelemaan niin helposti?

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#2

http://fi.wikipedia.org/wiki/Stanley_Milgram

Kokeiden perusteella yli 90% meistä menestyisi huonosti ko kokeessa.

Asiaa selitetään mm näin, Wiki:

"Koe on huolellisesti dokumentoitu, ja siinä saatiin selville, että jopa 37 koehenkilöä 40:stä oli valmis kokeenjohtajan käskystä antamaan toiselle ihmiselle kuolettavaksi luulemansa sähköiskun. "

----

Vaikea kysymys on , että miksi ihminen käyttäytyy näin?
Onko se Jumalan säädös, vai paholaisen vai mikä?

Toimituksen poiminnat