*

Sauli Ahvenjärvi Henkilökohtaisia kannanottoja ajan ilmiöihin ja tapahtumiin

Joustoa korkeakoulutuksen duaalimalliin!

Educa-messujen puheenjohtajapaneelissa keskusteltiin tänään vilkkaasti (tosin ei kaikin ajoin kovin syvällisesti) Suomen koulutusjärjestelmän tulevaisuudesta. Kaikki panelistit, eli Antti Rinne, Juha Sipilä, Sanni Grahn-Laasonen, Anna-Maja Henriksson, Ville Niinistö, Paavo Arhinmäki ja minä olimme sitä mieltä, että hyvästä suomalaisen koulutuksen laadusta on pidettävä kiinni ja ettei koulutuksen resursseja pidä enempää leikata. Se on epäilemättä erinomaisen hyvä tavoite.

Mutta erimielisyyttä tuli korkeakoulutuksen duaalimallin koskemattomuudesta. Minun lisäkseni kukaan muu panelisti ei rohjennut kyseenalaistaa duaalimallia, eli sitä, että Suomessa korkeakoulusektori on jaettu tiukasti ammattikorkeakouluihin ja tiedekorkeakouluihin, joilla on omat tutkinnot ja toisistaan poikkeavat tehtävät. Olen sitä mieltä, että tällainen jako kahteen eri leiriin on periaatteessa OK, mutta se on myös kallis ja joissain tapauksissa resurssien käytön näkökulmasta epätarkoituksenmukainen. Mallin pitää joustaa.

Tampereella vireillä oleva ammattikorkeakoulun, yliopiston ja teknillisen yliopiston yhdistyminen on kannatettava ja tavoiteiltaan terve hanke. Erityisesti tekniikan sekä liiketalouden ja hallinnon koulutuksessa ammattikorkeakoulujen ja tiedekorkeakoulujen välisestä hajuraosta kiinni pitäminen tuntuu keinotekoiselta. Raja-aitojen madaltamiselle ja tiiviille yhteistyölle on olemassa hyvät perustelut. Tässä niistä muutama:

Ensinnäkin ammatti- ja tiedekorkeakoulujen välinen yhteistyö ja jopa yhdistyminen tuovat mahdollisuuden yhdistää henkilö- ja laiteresursseja niin koulutuksen kuin tutkimuksenkin alueella. Saadaan enemmän "massaa", mistä koulutuksessa ja erityisesti tutkimuksessa on selkeää etua. 

Toiseksi samalla paikkakunnalla toimivien koulutusorganisaatioiden yhdistäminen antaa mahdollisuuden tehokkaampaan resurssien käyttöön, eli selviin kustannussäästöihin. Yksi hallinto ja yhteiset tilat esimerkiksi.

Kolmanneksi opiskelijan näkökulmasta sujuva siirtyminen ammattikorkeakoulusta tiedekorkeakouluun ja päinvastoin tulisi olla mahdollisimman sujuvaa. Koulutuslaitosten yhteistyöllä voidaan luoda sellaisia koulutuspolkuja, jotka tuottavat mielekkäitä ja resurssitehokkaita etenemisreittejä opiskelijoille, jotka haluavat jatkaa ammattikorkeakoulussa aloittamiaan opintoja tiedeorkeakoulun puolella, tai jotka tiedekorkeakoulussa aloitettuaan haluavatkin jatkaa opintojaan ammattikorkeakoulun puolella.

Neljäntenä, eikä suinkaan vähäisimpänä hyötynä korkeakoulujen lähentymisestä on alueen elinkeinoelämää tukevien tutkimus- ja kehityspalvelujen järkiperäistyminen ja vahvistuminen. Alueen yritysten kannalta on mielekkäämpää asioida yhden laitoksen kanssa ja tavoittaa yhdeltä luukulta kaikki paikkakunnalla tarjolla oleva tutkimus- kehittämis- ja koulutusosaaminen.  Siiloutuminen, resurssien pirstoutuminen ja jopa laitosten välinen epäterve kilpailu jäävät pois.

Listaa voisi jatkaa. Ortodoksinen duaalimalliin kangistuminen ei kaikissa tapauksissa ja kaikilla paikkakunnilla ole paras tapa järjestää korkeakoulutusta. Tampereen hanke on erittäin tervetullut, samoin ammattikorkeakoulun ja yliopistokeskuksen yhteistyö mm. Porissa. Rakenteita on rohjettava uudistaa!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Yliopistoihin päätyy vähän turhan paljon väkeä, kun se on kuitenkin tiedekorkeakoulu, kuten sanoit, ja aika vähän siellä on tutkijatyyppejä. Ammattikorkeakoulutuksen profiilia ja vaatimustasoa pitäisi nostaa yliopistojen tasolle, mutta sen tulisi valmistaa nimenomaan työelämään. Yliopisto ei puolestaan oikein sovi suorittajatyypeille, ellei sitten tavoitteena ole menestyvän tutkijan ura.

Toimituksen poiminnat