*

Sauli Ahvenjärvi Henkilökohtaisia kannanottoja ajan ilmiöihin ja tapahtumiin

Ilmastopessimismiä

Nature-lehden äskettäin julkaiseman tutkimuksen mukaan 80 % maailman tämänhetkisistä hiilivarannoista, 50 % kaasuvarannoista ja kolmasosa öljyvarannoista pitäisi jättää maaperään, mikäli halutaan estää ilmaston lämpeneminen yli kriittisenä pidetyn kahden asteen. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että valtaosa Kiinan, Venäjän ja USA:n hiilivarannoista pitää jättää käyttämättä vuoteen 2050 saakka, samoin koko Saudi-Arabian öljyvarantoja vastaava määrä Lähi-idän öljystä. 

Tämä asia on ollut periaatteessa tiedossa jo jonkin aikaa. Mutta toistaiseksi en ole havainnut ainuttakaan realistista ehdotusta siitä, miten tämä voisi olla mahdollista käytännössä. Tämä lienee globaalin ympäristönsuojelun vaikeimmin ratkaistavia ongelmia. Ainakin on selvää, että niin kauan kuin tuotteille on ostajia, hiiltä, kaasua ja öljyä tuotetaan ja myydään. Ja ostajiahan maailmassa riittää niin kauan kuin fossiiliset energialähteet ovat kilpailukykyisiä muihin energialähteisiin verrattuna. 

Teoriassa tuotanto voisi hiipua siihen, että tuotteiden markkinahinta painuu niin alas, että tuotanto ei enää kannata. Mutta se on kyllä valitettavan epärealistinen skenaario. Pitäisi löytää halvempia korvaavia energialähteitä kivihiilen, kaasun ja öljyn kilpailijoiksi. Mitähän ne voisivat olla esimerkiski kivihiilen kohdalla? Ja toisaalta, vaikka raakaöljyn hinta on painunut jopa alle 50 dollarin barrelilta, ollaan yhä kaukana esimerkiksi Saudi-Arabian öljyntuotannon kannattavuusrajasta.

Tarvittaisiin laaja kansainvälinen sopimus tai säännöstö, jolla varmistetaan, ettei hiiltä, kaasua ja öljyä käytetä eikä tuoteta yli kriittisen rajan. Milloin ja miten tällainen sopimus voitaisiin saada aikaan? Öljyntuottajamaiden intressissä sellaisen sopimuksen tekeminen ei ole. Ei myöskään sellaisten kehittyvien maiden, joilla ei ole varaa maksaa kalliista energiasta. Jonkun pitäisi maksaa tällaisen sopimuksen aiheuttamat kustannukset sekä köyhille kuluttajamaille, että tulojaan menettäville tuottajamaille! Epäilen vahvasti, ettei sellaista maksajaa löydy.

Olen pessimistinen. Kaupallisesti hyödynnettävien kivihiili-, maakaasu- ja öljyvarantojen jättäminen maaperään tuskin ratkeaa ennen kuin tilanne muuttuu tavalla tai toisella täysin sietämättömäksi. Prosessista tulee tuskallinen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoJuhaniOjaniemi kuva
Jaakko Ojaniemi

Voit olla aivan huoleti. Maailmassa tullaan polttamaan joka ainoa öljytippa ja kivihiilen nokare mitä löydetään.

Ja uusia löytöjä tehdään koko ajan. Viimeisin löytö on valtamerien pohjaan jäätyneet kaasuesiintymät, joita on enemmän kuin mitä fossiilisia polttoaineita on koskaan aikaisemmin hyödynnetty. Ne riittävät arviolta 1000 vuodeksi.

Toisaalta tuo kauhuskenaario maapallon tuomiopäivästä, jonka alarmistit ovat aikaan saaneet on, kärsinyt jo vakavan inflaation. IPCC:n raporteissaan käyttämät julkaisut ovat osoittautuneet osaksi opiskelijoiden tekemiksi kirjoituksiksi, ei siis tieteellisiksi julkaisuiksi.

USA on käytännössä vetäytynyt fossiilisten polttoaineiden rajoituksista ja Obama on itse vahvistanut, että hän tulee tekemään kaikkensa, että USA voi uusia liuskekaasuesiintymisiä vapaasti hyödyntää.

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Tuskan hiki otsalla odotellaan myös täällä.

Ydinvoimalla kaikissa muodoissaan ainakin on hyvä kouluarvosana, ilman yhtäkään vakavaa onnettomuutta tai turhaa kuormitusta ympäristölle - kunhan vain uraanin louhintaan saadaan jonkinlaiset standardit MSRta ja thoriumia odotellessa.

Ihmettelen sitä, miksei näitä taajamien lämpövoimaloita varusteta turbiineilla ja generaattoreilla hukkalämmön talteen ottamiseksi, sekä sähkökatkosten tai lauhkeiden vuosien hukkakapasiteetin varalta. Sellainen toiminta ymmärtääkseni nostaa kustannustehokkuutta.

Tapani Lahnakoski

Onneksi olkoon, olet ensimmäinen poliitikko E.R. Korholan jälkeen, joka uskaltaa sanoa ääneen, että päästövähennykset eivät voi onnistua.
Maksajaa ei todellakaan löydy, kun jopa Kiina vaatii kompensaatiota länsimailta, vaikka päästöt kasvavat ainakin vuoteen 2030 asti.

Pariisin kokouksesta ei tule mitään sopimusta, vaikka tuhannet kokoustajat mielellään lentelevät ympäri maapalloa kokouksesta toiseen ja vakuuttavat aina, että jotain saatiin aikaan, mutta seuraavassa kokuksessa sitten räjähtää...

Vai ovatko neuvottelijat sittenkin onnistuneet? Päästöt kylläkin kasvavat, mutta ilmasto ei ole suostunut lämpenemään lähes kahteenkymmeneen vuoteen.

Merenpinnan nousukin on jatkunut tasaisen vakaana, vaikka Petteri Taalas valehtelee kirkkain silmin sen kiihtyneen n. tuplaksi juuri, kun pinnnankorkeuksia on alettu mittaamaan satelliiteista. Vanhat rannikkomittarit ovat asiasta täysin eri mieltä. Tästä tietokannasta tuota asiaa voi vapaasti vilkuilla ja vaihtaa mittauspaikkaa.

Tämä esimerkki on Saksan ja Tanskan rajamailta. Kohinainen on käyrä, mutta mitään trendin muutosta ei näy:

http://www.psmsl.org/data/obtaining/stations/8.php

Sieltä löytyy myös Hesan mittaustulokset, joissa näkyy jopa merenpinnan laskun hienoinen kiihtyminen.

Ei siis kannata masentua.

Tämä kahden asteen mantrakin on tempaistu RAHI-menetelmällä. Poliitikkojen rakastama Sternin raportti sen taisi meille jumalansanana antaa. Samaisen raportin mukaan jo vuonna 2010 piti olla 50 miljoonaa ilmastopakolaista. Vielä ei ole löytynyt yhtään, paitsi tietysti virta on vain kiihtynyt kylmistä maista lämpimiin.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Ilmastopessimismiin ei ole syytä. Kaikki energia, mikä pumpataan, imaistaan, tai louhitaan maan uumenista, on aikanaan uinut, kävellyt, lentänyt, tai kasvanut juurillaan maapallollamme. Lieneekö silloinen maailma ollut se paratiisi. Jotakin sitten tapahtui jossakin ja valtaosa paratiisista hautautui odottamaan meitä, energian muuntajia. Oliko tapahtumassa kyse suunnitteluvirheen peittämisestä, tai uusien suunnitelmien käynnistämisestä. Oli mitä hyvänsä, niin nyt on käynnissä suunnitelma B. Mikä sitten on meidän kaksijalkaisten osuutemme tässä B suunnitelmassa? Olemmeko me se ensiövoima, joka työntää meitä jonnekkin tuntemattomaan, vai olemmeko ainoastaan pelkkää ruunikiveä prosessissa. Minä omin mieluimmin tuon ruunikiviteorian. Onhan niin, että kaikki mitä poltamme, tai muunnamme käyttöenergiaksi, on aina aikojen alusta lähtien ollut pallollamme. Ei se ole mitään jostakin tuotua vierasenergiaa. Tai...onko sittenkin. Ilmeisimmin suunnitelma B:ssä on se virhe, ettei a.o. suunnittelija ole aikoinaan osannut päätellä meidän tyhjentävän meille varattuja energiavarantoja siihen malliin, ettei Telluksemme ympäristöineen kestä sitä tupruttelua. Siis nyt käyntiin suunnitelma C. Taitaa muuten olla jo menoillaan. Pelko pois. Suunnitelma C toimii eduksemme, ehkä. Se näkee, ken elää saa.

Tapani Lahnakoski

Mikä vitsi oli kirjoittaa blogi, johon muka voi kommentoida, mutta kommentteja ei kuitenkaan näy?

Käyttäjän sauliahvenjarvi kuva
Sauli Ahvenjärvi

Nyt näkyy. Asetuksiin on jäänyt ehto, että minun on hyväksyttävä kommentit ennen kuin ne tulevat näkyviin. Poistan tuon ennakkohyväksyntäehdon, niin saadaan keskustelu sujumaan.

Toimituksen poiminnat