Sauli Ahvenjärvi Henkilökohtaisia kannanottoja ajan ilmiöihin ja tapahtumiin

Vaihtoakkujärjestelmä avain sähköautojen läpimurtoon?

Parlamentaarisessa energia- ja ilmastopoliittisessa komiteassa puimme äskettäin liikenteen tulevaisuudennäkymiä. Jälleen kerran povailtiin sähköautojen läpimurtoa. Sitähän on odoteltu jo vuosikymmenet, mutta sama ongelma on ollut aina läpimurron esteenä: kehittymätön akkuteknologia. Täällä kylmässä ja pitkien etäisyyksien Suomessa akkua energiavarastonaan käyttävä auto ei saa ostajaa innostumaan. Tavalliseen autoon verrattuna sähköauton toimintasäde on lyhyt ja talvipakkasilla vielä lyhyempi. Lisäksi "tankkaaminen" on tavalliseen autoon verrattuna hidasta. Norjalaiset ovat tosin alkaneet hankkia sähköautoja, mutta taustalla on valtion voimakas sähköautoja suosiva verosubventio, joka ei upporikkaan öljymaan rahoissa tunnu.

Laitoin illalla mietintämyssyn päähän ja tuumiskelin akkuongelman ratkaisuksi vaihtoakkujärjestelmää. Siinä kaikki sähköautot käyttäisivät sähköisesti ja mekaanisesti identtistä vaihdettavaa ajoakkua. Autossa olisi kiinteästi asennettuna ainoastaan lyhyen matkan vara-akku. Ajoakkua ei myytäisi auton mukana, vaan auton omistaja tekisi sopimuksen akkupalvelujen tuottajan kanssa. Autoilijan ei tarvitsisi koskaan itse ladata akkua, vaan varauksen tyhjentyessä poikettaisiin miehittämättömälle akkuasemalle, jossa automatiikka vaihtaisi autoon täyteen ladatun akun muutamassa sekunnissa. Maksu tapahtuisi esimerkiksi kerran kuussa tavallisen sähkölaskun tapaan. Tekniset valmiudet tällaisen järjestelmän rakentamiseen ovat olemassa.

Vaihtoakkujärjestelmästä olisi monenlaista etua. Merkittävin hyöty olisi se, että akkujen kapasiteetti ja lataamiseen kuluva aika eivät enää rajoittaisi sähköauton toimintasädettä. Tämä tietenkin edellyttää, että akkuasemaverkko olisi riittävän tiheä, nykyisen bensa-asemaverkon tapaan. Kustannussäästöjä tulisi siitä, että akkupalvelun tuottaja voisi hoitaa akkujen lataamisen keskitetysti edullisella ja valtakunnan sähköntuotannon kannalta järkevällä tavalla, esimerkiksi hyödyntämällä sähkönkulutuksen vuorokausivaihteluja. Akkujen vakiointi tekisi ajoakusta todellisen volyymituotteen, mikä myös alentaisi kustannuksia ja kannustaisi akkuvalmistajia teknologian kehittämiseen. Kaiken kukkuraksi sähköauton omistajalta haihtuisivat kaikki potentiaaliset akkuun liittyvät pulmat ja auton hankintahintakin alenisi, mikä madaltaisi kynnystä siirtyä sähköauton käyttäjäksi.

Niin, miksi tällaista järjestelmää ei ole jo kehitetty? Arvelen, että jotain tämäntapaista on jo mietittykin, mutta olisiko asia kilpistynyt riittävän laajan autonvalmistajien välisen yhteistyön puutteeseen tai peräti autonvalmistajien vastustukseen. Sähköautojen kehittelystähän vastaavat keskenään kilpailevat autonvalmistajat ja niiden intressissä ei liene avoimen vaihtoakkujärjestelmän kehittäminen. Luultavasti valmistajat haluavat pitää tuotteensa jalostusarvon mahdollisimman korkeana pitäytymällä merkki- ja mallikohtaisesti räätälöityihin kiinteisiin akkuihin, samalla turvaten itselleen akkuihin liittyvien huolto- ym. palveluiden tuotot.

Jos tällainen järjestelmä kuitenkin olisi käyttäjien etu ja jos sellainen tarvitaan sähköauton läpimurron aikaansaamiseksi, pitäisi jonkin julkisen tahon ottaa rooli hankkeen eteenpäin viejänä. Olisiko sähköautojen vaihtoakkustandardien ja tarvittavan teknologian kehittämisessä kenties paikka EU-tasoiselle tutkimus- ja kehittämisyhteistyölle?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat