*

Sauli Ahvenjärvi Henkilökohtaisia kannanottoja ajan ilmiöihin ja tapahtumiin

Nyt puhutaan oikeasta asiasta!

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilän keskustelualoite Suomen julkisen talouden tasapainottamisen tarpeesta ja keinoista on tervetullut. Viime aikoina on politiikan keskustelunaiheiden laadussa ollutkin toivomisen varaa. Olen Sipilän kanssa täsmälleen samaa mieltä siitä, että julkisen talouden epätasapainon oikaiseminen on se suuri ja - ikävä kyllä - yleisesti luultua vakavampi kysymys, jonka ratkaisemiseen meidän on hartiavoimin käytävä käsiksi. Vertaus sotakorvausten hoitamiseen ei ole huono. Uuden velan suhteellinen osuus valtion budjetista on viime vuosina ollut täsmälleen samaa luokkaa kuin olivat aikoinaan sotakorvaukset. Urakkamme on erittäin mittava! ----------- Tulkoon nyt vielä kerran todetuksi, että talouden oikaisemisessa epäonnistuminen johtaa maamme väistämättä Kreikan kaltaiseen pakkotilanteeseen, jossa kansallinen itsemääräämisoikeus kaventuu ja hyvinvointiyhteiskuntaa joudutaan ajamaan alas kovalla kädellä. Sitähän kukaan meistä ei toivo. -------------- Sipilän esitys ei sisällä oikeastaan mitään uutta ja mullistavaa. Tosin politiikan kakkara oli mainio veto. Yleensähän malleja väännetään rautalangasta, mutta puumalli tuo tähän kulttuuriin hyvää vaihtelua. Ajatus ennakkoon tehtävästä sopimuksesta talouskasvun tuoton jakamisesta menojen kasvattamisen ja lainanlyhennysten kesken suhteessa 60/40 on selkeä. Se on myös sen verran yksinkertainen, että sen tavallinen kadunmies ja -nainen ymmärtää. Yksityiskohdat jäävät tosin epäselviksi, mutta ehkä saamme asiaan tarpeellisia täsmennyksiä tuonnempana. ---------------- Demokraattisen yhteiskuntajärjestelmän eräs ongelma on sen tendenssi lykätä välttämättömiä päätöksiä tilanteessa, jossa jaettavana on niukkuutta. Nykyinen länsimaita riivaava velkaantumisongelmakin on paljolti seurausta siitä, että välttämättömät ei-suositut ratkaisut on jätetty tekemättä ja yli varojen elämistä on jatkettu uutta velkaa ottamalla. Näinhän on tilanne meilläkin, jos rehellisiä ollaan. Sovituista miljardien sopeuttamistoimista huolimatta valtio ottaa koko ajan uutta velkaa noin miljoona euroa tunnissa! Mutta niin demokratiassa vain tuppaa käymään, koska äänestäjä optimoi vaaleissa omaa lyhyen aikavälin etuaan. Ja niinpä sopeuttajat ja rakenneuudistajat helposti häviävät ja ne, jotka lupaavat kansalle entisen hyvän päälle vielä monenlaista ekstraa, lisäävät kannatustaan. --------------- Suomessa on laaja kansallisen tason konsensus siitä, että meillä on mittava julkisen talouden tasapainotusongelma ja että se vaatii ratkaisuja. Tähän juuri tähtää hallitusohjelman kirjaus siitä, että julkisen velkasuhteen kasvu taitetaan tämän vaalikauden loppuun mennessä. Lisäksi on sovittu, että puolet sopeutuksesta tehdään menoleikkauksina ja puolet veronkorotuksina. ---------------- Mutta eikö Sipiläkin sorru nyt vain siitä hyvän jakamisesta puhumiseen? Niin, 60/40 -malli ei todellakaan anna mitään vastausta velkaantumisen hillitsemiseen sellaisessa tilanteessa, jossa talous ei kasva. Itse asiassa hallitusohjelman kirjaus on tiukempi, koska siinä velkasuhteen kasvun taittamistavoitetta ei sidota talouden kasvuun. Mutta toki ainoastaan kasvun jakamisesta puhumisessa on ideaa, koska sopeuttaminen taantuman oloissa voi olla todellista myrkkyä taloudelle. Kyllä kasvu on käytännössä ehto talouden tasapainottamiselle - tai sitten meillä menee kohta TODELLA huonosti! -------------- Niin, mielestäni tässä vaiheessa on jo perusteltua puida velan lyhentämisen periaatteita sitten, kun talouskasvu taas lähtee käyntiin. Tarpeitahan on aina enemmän kuin mihin on varaa ja vallassa olevat päättäjät panevat herkästi koko syntyneen kasvun saman tien sileäksi (äänestäjien toivomuksesta), jos velan lyhentämisestä ei ole etukäteen sovittu. ------------- Jatketaan keskustelua!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat